Silmäsairaudet

Collieiden PEVISA edellyttää jalostukseen käytettävien koirien silmien tarkistamista aikuisena, mutta lähes kaikki kasvattajat tarkastuttavat silmät myös pennuilta ennen luovutusta. 

SCY on asettanut pentusilmätarkastuksen ylärajaksi kymmenen viikon iän ja suosittaa aikuistarkastuksen alarajaksi kuuden kuukauden ikää. Alle vuoden ikäisten koirien silmätarkastuslausunto on voimassa vain vuoden tutkimuspäivästä.

Alta löydät tietoa collieilla tavattavista silmäsairauksista.

CEA

Collie Eye Anomaly (anomaly = poikkeava rakenne) on colliesukuisilla koirilla esiintyvä, resessiivisesti periytyvä silmävika. Vika on synnynnäinen, aniharvoin koiran kannalta vakava eikä se ole etenevä. CEA:n vastustamiseksi on kehitetty geenitesti. Viasta tunnetaan eri vaikeusasteita:

Crd eli Ch

Crd eli Ch on CEA:n yleisin ja lievin muoto. Se tarkoittaa verkkokalvon vajaakehitystä, joka EI vaikuta koiran näkökykyyn eikä aiheuta koiralle oireita. Crd voi peittyä pigmentillä silmän kehittyessä, joten pennut tulisi tarkastaa 6-8 viikon iässä crd:n havaitsemiseksi.

Coloboma

Coloboma on silmänpohjan pullistuma; kuoppa tai reikä näköhermon päässä. Coloboma-muutosten vaikutus näkökykyyn riippuu muutoksen laajuudesta ja sijainnista. 

Ablaatio

Ablaatio eli verkkokalvon irtauma on CEA:n vakavin muoto. Verkkokalvo irtautuu alustastaan joko yhdestä tai useammasta kohdasta, tällöin kalvo löystyy, poimuttuu ja näkökyky heikkenee. Jos verkkokalvo irtoaa kokonaan, silmä sokeutuu. Ablaatio johtuu usein laajasta colobomasta, mutta verkkokalvo voi irrota myös muusta syystä tai tapaturman seurauksena, jolloin kyse ei ole CEA:sta.

CEA ilmenee yleensä molemmissa silmissä, mutta muutokset voivat olla erilaisia. CEA:n voi todeta silmiin erikoistunut eläinlääkäri silmänpohjatutkimuksessa silmäpeilillä. Koirat pitäisi tarkastaa jo pentuina (6-8 viikon ikäisinä), koska myöhemmin pigmentti voi peittää crd:n. Crd voi peittyä myös ennen kuuden viikon ikää, joten ilman geenitestiä ei voida varmuudella sanoa, onko koiralla CRD vai ei. Pienet colobomat eivät aina välttämättä löydy pentutarkastuksen yhteydessä, joten on mahdollista, että pentutarkastuksen tulos muuttuu yli vuoden ikäisenä suoritettavassa aikuissilmätarkastuksessa.

CEA on resessiivisesti periytyvä vika. Tämä tarkoittaa sitä, että CEA:a ilmentävän yksilön on saatava virhegeeni molemmilta vanhemmiltaan. Jos koiralla on CEA:a aiheuttava geeni molemmilta vanhemmiltaan, sillä on CEA, joka on todettavissa kliinisesti. On kuitenkin mahdollista, että lievä crd voi peittyä jo ennen pentutarkastusikää, eli kliininen tarkastus ei anna luotettavaa kuvaa koiran CEA-statuksesta. Kantajaksi kutsutaan koiraa, joka on kliinisesti terve, mutta kantaa CEA:ta perimässään. Geneettisesti terve on koira, jonka perimässä ei ole CEA:ta. CEA:n lievin muoto (crd) on pitkäkarvaisilla collieilla varsin yleinen. Coloboman ja erityisesti ablaation esiintyminen on vähäisempää. Sileäkarvaisten collieiden CEA-tilanne on selvästi parempi. 

Suurin osa kasvattajista tarkastuttaa pennut virallisesti rotujärjestön suosituksen mukaisesti 6-8 viikon iässä. Virallisesti silmätarkastetulla pennulla on tarkastuksesta erillinen todistus.

Muut jalostuksessa huomioitavat silmäsairaudet

CEA:n lisäksi collieilla esiintyy jonkin verran muita silmäsairauksia, joiden esiintymistä tulisi seurata ja jotka tulisi huomioida jalostusvalintoja tehtäessä. Näiden sairauksien kontrolloimiseksi kliininen silmätarkastus on tärkeää, vaikka CEA:ta voidaankin nykyään vastustaa tehokkaasti geenitestillä.

PRA

Etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA, progressive retinal atrophy) on useilla koiraroduilla esiintyvä perinnöllinen sairaus. Sairauden ensimmäinen oire on hämäränäön heikkeneminen. Vähitellen koira sokeutuu. PRA: ta tunnetaan useampaa eri muotoa, joista osa periytyy resessiivisesti, osa vallitsevasti. Sairauden oireet ilmenevät rodusta riippuen vasta jopa kymmenvuotiaissa koirissa. Myöhäisen sairauden toteamisen vuoksi koiraa ja sen jälkeläisiä on saatettu käyttää jo jalostukseen. Tästä johtuen sairauden vastustaminen on hankalaa. Yhdysvalloissa pitkäkarvaisella colliella esiintyy nuoruusiän PRA:ta, joka ilmenee hämäräsokeutena jo kuuden viikon ikäisissä pennuissa ja koirat sokeutuvat vuoden ikään mennessä. Tätä PRA:n muotoa kutsutaan nimellä rod-cone dysplasia type 2 (rcd2). Englannissa esiintyy jonkin verran vanhoilla koirilla ilmenevää PRA:ta, jonka periytyvyyttä ei tunneta. Suomessa diagnooseja on vain kaksi, joista toinen on todettu SKL:n paneelissa PRA:n osalta terveeksi. Tilannetta tulee kuitenkin seurata huolellisesti. Mahdolliset uudet PRA-diagnoosit suositellaan varmennettavaksi silmätarkastuspaneelin toimesta virhediagnoosin mahdollisuuden poissulkemiseksi. Jalostuskoirien tutkimista PRA:n varalta suositellaan esimerkiksi 7–8 vuoden iässä, jotta mahdollisen myöhään puhkeavan PRA-muodon leviämiseen kannassa voitaisiin puuttua ajoissa.

PHTVL/PHPV

PHTVL/PHPV ilmenee sikiöaikaisten verisuonten jäänteinä linssin takapinnalla ja se saattaa aiheuttaa näköhäiriöitä ja sokeutta. Collieroduissa kyseisen sairauden ei oleteta olevan samaa geneettistä laatua kuin niillä roduilla, joissa se on vastustettava perinnöllinen vika. Collieilla PHTVL/ PHPV on yhteydessä silmän pieneen kokoon, ja kuten MPP (PPM), se on hyvin yleinen löydös esimerkiksi mikrofthalmian yhteydessä.

MPP eli PPM

MPP eli PPM tarkoittaa värikalvon kehityshäiriötä, jonka seurauksena normaalisti kasvun myötä surkastuvista verisuonista ja kalvorakenteista jää pysyviä rihmoja silmään. Muutokset ovat yleensä lieviä ja niillä ei ole vaikutusta näkökykyyn. Joissakin tapauksissa rihmojen sijainti saattaa kuitenkin häiritä näköä. Silmätarkastuskäytännön muuttumisen ja laitteiston kehittymisen myötä MPP-löydökset ovat selvästi yleistyneet. Aiemmin nämä muutokset jätettiin merkityksettöminä usein kirjaamatta lausuntoon.

Ylimääräiset ripset (distichiasis, cilia aberranta)

Ylimääräiset ripset voivat aiheuttaa silmän ärsytystä ja toistuvia silmätulehduksia. Uuden silmätarkastuskäytännön myötä myös ripsidiagnoosit ovat yleistyneet. Kyseessä on useimmiten yksi tai muutama pehmeä karva, jotka eivät aiheuta oireita. Vika on kuitenkin todettu selkeästi perinnölliseksi. Silmää ärsyttävien ripsien poisto pysyvästi vaatii kirurgisen toimenpiteen. 

Mikrofthalmia, sairaalloinen pienisilmäisyys

Mikrofthalmia voi esiintyä vain toisessa, mutta yleisemmin molemmissa silmissä. Mikrofthalmian äärimmäinen muoto on silmien puuttuminen. Tyypillisesti pienisilmäisyyteen liittyy muitakin silmän rakenteellisia poikkeamia, muun muassa voimakkaita PHTVL/PHPV- ja MPP-muutoksia sekä silmän sisänurkan peittävä, esillä oleva vilkkuluomi. Silmäaukkoon nähden liian pieni silmämuna altistaa silmätulehduksille. Diagnosoituja mikrofthalmia-tapauksia on roduissa toistaiseksi vähän. Rodun silmien pieni koko on kuitenkin yleisesti tunnettu riskitekijä silmäsairauksien suhteen. Diagnooseissa on huomioitava, että usein on vaikea päättää, milloin silmä on pieni, milloin taas sairaalloisen pieni. Jalostuksessa ei tule suosia erityisen pieniä silmiä.

Kuivasilmäisyys

Kuivasilmäisyyttäei yleensä kirjata virallisen silmätutkimuksen yhteydessä, joten sen esiintyvyyttä rodussa ei tunneta. Kuivasilmäisyys on autoimmuunisairaus, joten perinnöllinen taipumus tulisi huomioida jalostuksessa.

Perinnöllinen harmaakaihi, HC

Perinnöllinen harmaakaihi samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Se on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos samentuminen on täydellistä. Jos sameuma jää hyvin pieneksi, se ei vaikuta näkökykyyn. Viime vuosien aikana etenkin tulkinnanvaraiset kaihilausunnot ovat hieman yleistyneet, mutta kyse saattaa olla pääasiassa muuttuneista silmätarkastus- ja merkintäkäytännöistä.