Collie on #parasrotuikinä
Rotujärjestön opas kaikille colliepennun hankkimista harkitseville. Kannattaa tutustua!
Rotujärjestön Minulleko collie? -opasta "kevyempi" opas rotua harkitseville. Kannattaa tutustua myös tähän!
Miksi minulla on collie?
Heidi Malmivaara, 17 vuotta elämää collieiden parissa
Ulkoiseltaan olemukseltaan silmiä hivelevän kaunis rotu, elegantti ja silti toimiva palveluskoirarotu. 17 vuotta rodun parissa ja kolmas rodun yksilö kotona tällä hetkellä enkä edelleenkään ole vaihtamassa rotua. Koira tulee minulle aina rakkaaksi perheenjäseneksi, mutta myös harrastuskaveriksi. Koiraksi, joka pitää huolen siitä että pysyn itse liikkeessä ja aktiivisena. Saman verran vuosia on myös takana alaosastomme yhdistystyössä, Rotu ja rodun hyvinvointi on minulle äärimmäisen tärkeää.
Collieharrastajien parissa on ollut aina ilo olla ja touhuta, olen saanut muista rodun harrastajista myös tärkeitä ystäviä. Vuosien varrella olen ehtinyt harrastaa ja kokeilla lähes lajia kuin lajia suojelua ja verijälkeä lukuunottamatta. Collie on ollut soveltuva niistä jokaiseen ja sen potku on riittänyt vähintään yhtä pitkälle kuin omistajallakin. Rodun monipuolisuus onkin yksi sen parhaista ominaisuuksista. Toisaalta sen aktiivisuustaso on kuitenkin sen verran maltillinen että se ei "keuli" heti pitkin seiniä jos joskus on hiljaisempi hetki aktivoinnin suhteen. Collie sopeutuu moneen. Collien kanssa on ilo harrastaa. Usein sen suurin ja tärkein moottori on yhdessä tekeminen omistajan kanssa, omistajan palveleminen ja miellyttäminen. Vaikka pieni pehmeys joskus tuo oman haasteensa, on se myös etu kun ei tarvitse vääntää rautalankaa jotta koira oppii. Collien perimmäinen viisaus ja järkevyys suhteessa kaikkeen on myös ilmiömäistä. Mielestäni koira on aina peruskoulutettava, mutta collien peruskouluttaminen sujuu mielestäni monelta osin hyvin helposti. Rakastan collien kykyä lukea ihmistä paremmin kuin me monesti huomaammekaan. Toinen äärimmäisen rakastettava piirre colliessa on sen aina valmis asenne, kun tarjolla on kivaa puuhaa. Motivaatio on hyvin oleellinen asia harrastamisessa koiran kanssa, olen hyvin iloinen siitä, että ainakin meidän perheessä se on aina ollut helposti löydettävissä. Collie on myös ilmeikäs rotu ja esimerkiksi meillä pelastuskoiratreeneissä se on ollut aloittelevalle ohjaajalle helpotus kun koiran elekieltä on ollut helppo lukea.
Collien turkki tarjoaa puunaushaluisille tyydytystä olematta kuitenkaan liian vaativaa jotta sitä ei oppisi tai pystyisi tekemään ihan kuka tahansa. Rodunomaisen turkin säänkestävyys on myös hyvä. Collieta ei tarvitse talvella pukea peruslenkille. Collie ei juuri kysele mikä keli ulkona on, se selviytyy kyllä. Fyysiseltä kooltaan collie on myös oikein sopiva. Se ei ole liian iso, jotta esimerkiksi autossa kuljettaminen vaatisi juurikaan automerkin tai -mallin harkintaa. Se ei ole liian pieni, jotta joutuisi pelkäämään sen loukkaantumista esimerkiksi sohvalta putoamisen vuoksi. Kuono tulee juuri sopivalle korkeudelle kun sitä palkitaan hyvin tehdystä työstä ;)
Collie tulee yleensä hyvin toimeen varsinkin oman rotunsa edustajien kanssa. Collieiden kanssa voidaan käydä isoillakin yhteislenkeillä ilman riitoja. Tämä ei ole itsestäänselvä asia jokaisessa rodussa. Collie on omanarvontuntoinen ja vaatii kunnioitusta sekä reilua kohtelua itselleen. Ensisijaisesti se pyrkii ratkaisemaan asian mahdollisimman sopuisasti, pienin elein, mutta on toki valmis näyttämään kaapin paikankin mikäli sille tarvetta on.
Sanotaan, että hyvä collie ei aina ole helppo koira. Itse koen, että se on kuitenkin kohtuullisen helppo koirarotu sellaiselle joka on yhtään kiinnostunut kouluttamaan koiraansa. Collie harvemmin kuitenkaan koituu suorastaan vaaraksi kenellekään ihmiselle tai toiselle koiralle vaikka se olisi hiukan tottelematonkin. Nautin siitä, että voin collieni kanssa kulkea kadulla tai missä tahansa muuallakin melkoisen rennosti ilman että minun tarvitsee pelätä mitä nurkan takana tai selkäni takana tapahtuu. Ensimmäistä koiraansa hankkivalle collie on suhteellisen turvallinen valinta.
Olen ihan oikeasti yrittänyt pohtia mikä toisen rodun edustaja meille voisi tulla. Aina löydän jotakin siitä toisesta rodusta, jonka perusteella suljen sen pois. Palaan aina takaisin collieen. Puolisoni kuitenkin nyt toivoisi toisen rotuista koiraa meille, tuntuu aika vaikealta paikalta. Koti ei ole koti ilman collieta.
T: Heidi
Collie - Paras rotu ikinä!
Ystävälläni oli sileäkarvainen collie yli kymmenen vuotta sitten. Se koira teki minuun sellaisen vaikutuksen, että päätin, jos minulle koira joskus tulee, se on sk collie. Mieleeni jäi ystäväni koirassa erityisesti se, miten tottelevainen, kiltti ja uskollinen se oli. Ja se, miten koira katsoi omistajaansa. Elämä meni eteenpäin, ja tuli koiran hankinnan aika. Tutustuin muutamiin kasvattajiin, ja työkavereillani oli sk collieita, niin sain heiltä hyviä vinkkejä.
Sopivan pennun katselemisessa oli vähän huonoa tuuria, ja päädyin sekarotuiseen pentuun, jossa toki oli paljon collieta mukana. Ja Rommista tulikin elämäni koira. Lähisukulaisemme otti vuoden päästä sk collien pennun, joka sitten myöhemmin muutti meille, koska ei tullut toimeen perheen toisen koiran kanssa. Nyt minulle oli ihana kaksikko, colliemix Rommi ja sk collie Mimosa. Rommi kuitenkin menehtyi 5 vuotiaana. Me Mimosan kanssa ikävöimme niin kovasti, että päätin ottaa aika pian uuden koiran. Silloin surun keskelle tuntui, että en haluaisi pentuarkea lähteä elämään, ja katselin aikuisia kodinvaihtajia. Ja kuin tilauksesta Kennel Diamondfoxilla oli ilmoitus, että bluemerle uros Valle etsii uutta kotia. Tutustuimme toisiimme ja niin kasvattaja-Päivi luotti minuun ja Mimosaan niin paljon, että Valle muutti meille. Molemmat sk colliet ovat tulleet minulle aikuisina kodinvaihtajina ja kaikki on sujunut loistavasti. Nyt minä saan sellaisia katseita rakkailta koiriltani, mitä kauan sitten haaveilin! Mimosa ja Valle ovat valtavan helppoja kouluttaa, niiden kanssa voi touhuta ihan mitä vain. Tavoitteellisesti harrastan molempien kanssa rallytokoa ja agilitya, tosin Mimosalla on lainakuski. Lisäksi Valle vetää mielellään polkupyörää, potkukelkkaa ja kicbikea. Harrastuksia voisi olla paljon enemmänkin, mutta aika ei riitä kaikkeen. Koirissa löytyisi potentiaalia vaikka mihin. Kotioloissa ne ovat rauhallisia ja harrastuksissa riittää virtaa. Vaikka ne ovat koko perheen koiria, kuitenkin ne ovat aina siellä missä minä ole. Niin ihanaa tuntea itsensä tärkeäksi. Ja se pitkä nokka, siihen mahtuu paljon pusuja!
Terveisin, Mari Korkiakangas